LEHTISAAREN HIIDET 50 VUOTTA

Hiidet Ry juhli 50-vuotista historiaansa lokakuussa 2022 ja Jussi Luukko piti juhlassa muistorikkaan puheen.

Jussi Luukko muistelee Lehtisaaren Hiisien alkuvuosia.

Muutimme Lehtisaareen syksyllä 1967. Olimme silloin rannalla sijaitsevan pienen kerrostalomme ensimmäiset asukkaat. Olimme uramme alkuvaiheessa ja vanhempina nuoria ja innokkaita.

Alussa Lehtisaaren kasvu oli verrattain hidasta varsinkin Lehdesniityntien osalta, joka sijaitsi seurakunnan vuokramaalla. Sitten seurakunta otti haltuunsa osan asunnoista ja pisti ne vuokralle. Näin Lehdesniityntiekin alkoi saada nopeammin asukkaita.

Nuorison liikunnallisiin tarpeisiin tarvittiin myös urheiluseura ja niinpä Lehtisaaren Hiidet perustettiin 1972. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Leo Ruohonen ja sihteeriksi Kaija Latola. Jäseninä muistan ”Lallu” Sundelin, joka järjesti Hiisien joukkueelle pelipaidat ja kannatuspyyheliinat. Hallitukseen kuuluivat myös Göran Stubb, Veikko Allinen, Tytti Luukko ja Liisa Ant-Vuorinen. Kokousten pitopaikkana oli yleensä Erkki ja Onerva Kivelän koti. Vaimoni muistaa vieläkin Onerva Kivelän kokouksiin leipomat tuoreet sämpylät.

Oli selvää, että halusimme kehittää saaremme toimintoja, koska muuttaessamme täällä ei ollut juuri mitään julkisia palveluja. Niinpä vaimoni liittyi Lehtisaari-seuraan ja sai alulle puistotäti- ja leikkikoulutoiminnan. Voimakas panostus sai aikaan myös sen, että bussilinja 34:n päätepysäkki tuli Lehtisaareen Pyhän Laurintien kulmaukseen.

Liikunnallisia nuoria varten Lehtisaaressa ei ollut mitään pelikenttää. Niinpä Kaskisaaren invalidien kuntouttamislaitoksen johtaja ja aikansa paras jääpalloilija, Veikko Allinen, meni silloisen Laaturakenteen toimitusjohtajan puheille ja sai tämän tasaamaan kansakoulun edustalla olevan kentän pelikelpoiseksi.

Esitimme Helsingin kaupungille kentän jäädyttämistä, mutta kaupungin vastaus oli siinä vaiheessa ehdottoman kielteinen. Saimme kuitenkin mahdollisuuden ottaa jäädytysveden paikallisesta vesipisteestä. Niinpä päätimme yhdessä Veikko Allisen kanssa hoitaa kentän jäädyttämisen kaksistamme. Tehtävä ei ollut helppo, sillä kenttä oli selvästi parakkikansakoulun suuntaan kalteva. Niinpä joskus nimittelimme sitä leikkisästi pujottelurinteeksi, koska niin iloisesti siitä vesi aluksi valui läheiseen ojaan.

Onneksemme silloin oli kova pakkastalvi, jonka ansiosta jäätyminen tapahtui suhteellisen nopeasti. Lehtisaaren asukkaat ymmärsivät hyvin, kuinka tärkeä luistinrata tulisi olemaan. Niinpä muistan hyvin, kuinka eräskin rouva kovalla pakkasella ohi kulkiessaan toi meille konjakit lämmikkeeksi.

Iloksemme saimme todeta, ettemme olleet tehneet turhaa työtä, sillä heti alusta alkaen kenttä tuli ahkeraan käyttöön. Vähitellen kehittyi myös kuin itsestään mukavia pelitapahtumia, joihin kaikki peliin haluavat kelpuutettiin iloisesti mukaan. Peleissä oli mukana niin isät kuin pojatkin.

Oli itsestään selvää, että pojat tarvitsivat talven jälkeen myös kesälajin. Niinpä päädyin valmentamaan Hiisien jalkapallojoukkuetta. Alusta alkaen oli selvää, että joukkueen ideologiana olisi se, että kaikki halukkaat pääsisivät pelaamaan.

Lehtisaaren sijainti kaupunkimme läntisessä osassa oli pääsyynä siihen, että heti alun perin pidin luonnollisena, että joukkueellamme olisi helpompaa pelata Espoon kuin Helsingin sarjoissa. Otteluihin kuljetukset suoritettiin poikkeuksetta omilla autoilla. Joskus kävi niin, että joukkueemme mahtui jopa pikku Fiatiin.

Huolimatta siitä, että usein vastassamme oli Espoon runsaslapsisten alueiden suuria joukkueita, oli menestyksemme hyvä. Kokonaiskilpailussa tulimme eräänä vuonna jopa kolmanneksi, mikä oli mielestäni uskomaton suoritus joukkueelle, jonka pelaajamäärä oli niinkin pieni.

Joukkueessa pelasi Kaskisaarta lukuun ottamatta poikia niin Kuusisaaresta kuin Lehtisaarenkin eri osista. Osa tuli Hiidenkiukaan mäen päältä, osa Lehdesniityntieltä ja Kuusisaaren osuudesta huolehtivat Ramseyn veljekset. Hieman joukkuetta vanhemmat Latolan veljekset olivat aina valmiina, kun tuomaria tarvittiin.

Näin vuosien jälkeen on mielestäni merkittävää kuitenkin se, että Hiisien jalkapallojoukkueesta on alkunsa saanut useamman pojan urheilu-ura. Myöhemmällä iällä on tietysti liikuntalaji vaihtunut useammankin kerran, mutta jatkuva liikuntaharrastus on kuitenkin yhä säilynyt.

Hiisien joukkueesta vain Lehtisen Kalle loi uran jalkapalloilijana ja pelasi jopa maajoukkueessa sekä ammattilaisena Sveitsin mestaruussarjassa. Pekka Peltola pelasi jääkiekon mestaruussarjaa. Alexander Stubb siirtyi ensin golfiin, mutta löysi itsensä lopulta triathlonista. Muutamat jatkoivat tennikseen ja pelasivat siinä valtakunnallista A-sarjaa. Nuorena saatu innostus liikuntaan on säilynyt.

Lehtisaaressa asuneena meren läheisyydellä on myös aina ollut suuri merkitys. Niinpä omilla pojillamme on aina ollut jokin vene – optimistijollasta alkaen. Ei siis ihme, että nuorempi poikani purjehti 9-metrisellä veneellä neljän kaverinsa kanssa Kolumbuksen juhlapurjehduksessa ensin Kanarian saarille ja sieltä sitten Amerikkaan asti. Joukossa kokkina toimi toinenkin lehtisaarelainen – nimittäin ”Doupleksi” kutsuttu veijari, joka nuorempana poikana erehtyi räjäyttämään itseltään sormenkin irti.

Asuimme Lehtisaaressa 42 vuotta. Poikamme ovat varttuneet siellä pojista miehiksi. Meidän aikamme Lehtisaari oli loistava esimerkki yhteisöllisyydestä. Jos tarvitsi jotakin apua, niin sitä oli aina tarjolla. Monesti tuntui siltä, että koko Lehtisaari ympäristönä otti kasvatusvastuuta silloisista nuoristamme.

Muistan myös mainiosti ajan, jolloin sota-aikana lottavääpelinä toiminut Riikosen täti hallitsi ohjeillaan Lehdesniityntien poikajoukkoa. Opastus oli niin selkeää, ettei kellään ollut vastaan sanomista.

Mainiona ja mukavana esimerkkinä muistan myös, kuinka Göran Stubb oli kerran luvannut viedä pojat jäähalliin luistelemaan. Elettiin vielä aikaa, jolloin jäähalleja ei juuri ollut. Niinpä lähtöaika oli sovittu niinkin aikaiseksi kuin kello viisi aamulla. Aamuvarhain totesin pojilleni, että menkää vaan jatkamaan unianne. Mutta kun pojat raottivat akkunaverhoa, saattoivat he vain todeta, että ulkona hangessa istui jo innokkaita odottamassa lähtöä – kyllä kiirettä tuli.

Olen varma siitä, että nimenomaan Lehtisaaren asutuksen alkuvaiheessa Hiisien merkitys oli alueen nuorille suuri. He oppivat harrastamaan aktiivisesti liikuntaa ja useimman kohdalla se on jatkunut aina näihin päiviin saakka.